28.12.2011

Minä, luonnonvalinta ja syyskauden sesonkituotteet

Vuodenvaihde kolkuttelee jo ulko-ovella, tuoden mukanaan uuden animekauden ja uudet kujeet!
Vaan mitä jäi Pilperiltä käteen tämänvuotiseen syyskauteen tiivistetyistä uutuussarjoista?


Tamayura ~Hitotose~
Niin ihana Potte, tahtoisin vain ;_;

Kehtaan väittää tätä vuoden leppoisimmaksi TV-sarjaksi, läheltä liippaa etten jopa ihanimmaksi. Ja jos jostain pidän, pidän leppoisuudesta. Siksi onkin surullista seurata, kun tästä ei puhuta oikein missään oikein mitään. Tai ainakaan tarpeeksi. Tai seuraan väärien ihmisten keskusteluja väärissä paikoissa.
Omalla kohdalla Tamayura kuitenkin säväytti syvältä, joka jakso oli uusi seikkailu pörröisen lämpimiin utopioihin ja ihanuuden pehmeisiin pilvimaailmoihin! Ääninäyttelijävalinnat olivat todella onnistuneita, sekä sarjan yleisilmeeseen ja hahmoihin sopivia.
Sydämen lihaksisto joutui kerran viikossa kovalle koetukselle, enkä todellakaan kyennyt pitämään tyttömäisiä kikatuskohtauksia kurissa. Oli hetkiä, jolloin tosissani harkitsin jakson pistämistä pauselle ja jonkin sortin kierimistuokion pitämistä.
Toki TV-version animaatiolaatu oli selvästi OVA-versiota karumpaa katseltavaa qualityframeineen, mutta se onnistui silti pitämään yleis-rauhallisen tunnelman liki samalla tasolla. Juonelliselta anniltaan sarja on tietenkin hieman kyseenalainen, mutta kukapa näitä juonen takia ylipäätään katsoo? Olinkin erittäin hämmentynyt, kun sekaan saatiin kuitenkin ujutettua filleriarkki[?] Momonekosta. Onko tämä mahdollista minäenedes...
Tämä sarja tulee ikuisesti elämään sydämessäni, OVA-siskonsa kanssa omassa pinkin pörröisessä lokerossaan.

*

Mashiroiro Symphony -The color of lovers-

Samaa sontaa joka kaudella
Toinen syyskauden tuotos, josta puhuttiin aivan liian vähän. Tiedän, tiedän – "Geneeristä haaremipaskaa, ne on kaikki samanlaisia uliuliuli!" Olinhan itsekin aluksi tätä mieltä, jossain määrin olen edelleen tätä mieltä.
MashiFonista löytyy kuitenkin tiettyjä positiivisia piirteitä, muihin lähimenneisyyden erogeadaptaatioihin nähden. Henkilökohtaisten "siinä kaikilla on niin Mukavaa"-asennoitumisten lisäksi.
Yksi näistä on irtautuminen epämääräisestä yleisreittiadaptaatiosta, joita on esiintynyt VN-sovituksissa jo aivan liikaa. Ranobeista puhumattakaan. MashiFoni onnistuu luomaan "tämä on taas näitä, kaikki kusessa päähenkilöön eikä sarja päädy mihinkään fiksuun ratkaisuun"-asetelman, joka kuitenkin heitettään roskakoriin aivan loppumetreillä. Jostain syystä tällaiset haaremisarjat, joissa päähenkilö konkreettisesti valitsee yhden tytöistä kullanmussukakseen tuntuvat käyvän yhä harvinaisemmiksi.
"Reittivalinnan" yllätyksellisyyttä lisäsi mukavasti myös leikittely openingin ja endingin hahmopainotuksilla, jotka viestivät lähinnä Airin asemasta pääsankarittarena. Kliseiden käyttöä katsojaa vastaan?
Ja hitto, mentiinhän tässä sarjassa sänkyynkin asti!
Onnistunut käänne oli onnistunut, vaikka tulikin ehkä vähän turhankin tyhjästä. Itsellähän oli tsunderiudessaan failanneen Sanan puolesta paha mieli kokonaiset kaksi viikkoa, lähinnä koska en todellakaan ollut osannut valmistautua massiiviseen itkukohtaukseen.
Päällimmäisenä sarjasta jäi kuitenkin mieleen pettymys, kun viimeinen jakso käänsi draaman tylysti perseelleen epämääräisellä Pannya-chan-itkemisarkilla.
-Sanoin, että lopetus oli sen verran haparoivaa, että sarja ei ole tervetullut kauden parhaimmiston joukkoon, kertoo sarjaa viikottain seurannut Pilperi.
Tos on se Pannya-chan

*

Ben-to
Ale-einekset - vakavaa liiketoimintaa.


Ben-to oli varsin raikas uutuus, ainakin ideansa ja oopperaBGM:nsä puolesta. Kuitenkin sarjasta jäi enemmän tai vähemmän ristiriitaiset fiilikset, mikä johtunee lähinnä jokaisen juoniarkin jäämisestä kevyeksi pintaraapaisuksi. Ei niitä tietenkään miksikään vakaviksi kokonaisuuksiksi ollu tarkoitettukaan, kuten sarjaa ylipäätänsä, mutta niistä jäi silti uupumaan jotain oleellista ja kaikki jäi kovin irralliseksi. Toisaalta omalla listallani sarja ansaitsi sen verran reilut lisäpojot huumorillaan, Yuuki Aoilla ja mahtavilla taustamusiikeillaan, että annan tällaiset "pikkuviat" anteeksi.
Mahdollista jatkokautta innolla odotellessa.
*

Boku ha tomodachi ga sukunai
Saten 3.0 vai 肉 vai miten se meni

En ihan hahmota, miksi tästä puhuttiin niin paljon, saati niin positiivisessa valossa. Tämähän oli nimittäin aivan järseää kuraa, muutenkin kuin mangaversioon verrattuna. Saten Senafagit vielä ymmärrän, mutta ei tästä silläkään hyvää saa. Aivan liikaa qualityä, köykäistä draamailua, koykäistä komediaa ja köykäistä sitä-sun-tätä. Manga sentään on hauska ja siinä on vältetty suurin osa failaavasta draamailusta. Huhupuheiden mukaan animeversio on mangaan nähden lähempänä alkuperäisteosta, mutta tiedä häntä. Ei se siitä sen parmpaa itsenäistä teosta tee.
Löytyihän tästä joitakin hyviäkin ideoita mm. sosiaalisista paineista ja hahmokulttuurin nykytilalle irvailusta, mutta tämä kaikki jätetään raivostuttavalla tavalla puolitiehen ja kaiken qualityn alle.
Jatkan kuitenkin huoletta mangasta nauttimista, nelospokkari lähti tänään postiin. Mutta jos kehtaavat jatkokausia tehdä, taidan jättää ne suosiolla väliin. Never a gain.
*

Fate/Zero
Iskandar time every time
Sarja, joka iski kauden tarjonnasta koviten. Urobuchi Gen alkuperäisenä kirjoittajana, Ufotable studiona, Kajiuran BGM... Ennemminkin olisin ihmetellyt, jos tämä ei olisi ollut hyvä! Pidän erityisesti siitä, kuinka sarja toimii dialogipainotteisuudestaan huolimatta (vai sen ansiosta? hmmm): seasta löytyy pitkiä kohtauksia puhuvista päistä, mutta keskustelun kuljetus on riittävän sujuvaa mielenkiinnon ylläpitämiseen. Se on jo jotain hienoa.
Ei siten, etteikö sarjasta löytyisi myös näyttävyyttä. Ufotable nimittäin hoitaa hommansa kunnialla ja tasapainottaa animoinnin ns. fiksusti: dialogikohtauksien freimien kuvanlaadussa on varaa tinkiä ja lyödä toimintakohtauksen kuvittamiseen rahaa näidenkin edestä. Toimiva taktiikka, etenkin kun lopputulos tosiaan näyttää hyvältä kun se on tarkoitettu näyttämään hyvältä.
Ensimmäinen kausi katkesi ehkä hieman...erikoiseen kohtaan, mutta tämä annettakoon anteeksi "suuren suunnitelman" vuoksi. Jotain tämän suuntaista osasi jo odottaa, kun sarjan tiesi ilmestyvän kahtena erillisenä kautena. Eri asia onkin sitten kausien välisen ajan pituus: reilussa kolmessa kuukaudessa kun ehtii helposti unohtaa yhtä sun toista oleellista. Toivottavasti tietävät, mitä tekevät.
*


Yleisesti ottaen kauden uutuussarjojen tarjonta oli mielestäni varsin viehättävää, ainakin niiltä osin mitä en dropannut pariin ensimmäiseen jaksoon. Ehkä on jossain määrin kyseenalaista sanoa "tykkäsin tästä kaudesta, droppasin vain kahdeksan ja katsoin loppuun seitsemän sarjaa!", mutta minkäs teet. Omalla skaalalla suhdeluku on kuitenkin kohtalainen, aika ja kärsivällisyys kun ei yksinkertaisesti aina riitä kaikkeen. Kuinka yllättävää.
Näiden ohella listalla toki kummitteli jokunen jatkokausi, sekä muutama pidempi sarja. Antaa näiden kuitenkin olla omassa rauhassaan, ainakin toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti